Heiniltä ja retkiltä 2025

Reissun viimeisenä vuorikohteena oli Mt Fløyen, aivan keskustan sykkeessä. Polku, tai pikemminkin pururata, ylös oli selkeä, leveä ja helppokulkuinen. Toki välillä sykkeet nousivat ja hikikarpalot valuivat, kun kilometrejä jatkuva ylämäki ei ottanut loppuakseen.  Ylhäällä maisemat palkitsivat, vuohet olivat suloisia ja norjalaisen peikkometsän peikot omalaatuisia. Näihin fiiliksiin on hyvä lopettaa tämän vuoden bergeninreissu! Heini 

Jos aamupäivän sumuinen retki Løvstakkenille ei ollut aivan täysi kymppi, niin illan pilvetön auringonlasku kaupungin korkeimman vuoren huipulta todellakin oli! Kuvat puhukoot puolestaan, eipä näitä fiiliksiä millään muulla voi edes kuvailla 💜 Heini 

Mikään ei ole palkitsevampaa kuin kiivetä lihakset maitohapoilla ylös vuorenrinnettä, ihan vain todetakseen ettei ylhäältä näe sankan sumun läpi mitään. Vielä kun matkalla on liukastellut märillä kallioilla polvet mustelmilla, kuluttanut ulkohousujen takapuoleen reiän yllättävässä pyllymäessä ja astunut vesilätäkköön kastellen reissun ainoat kengät. Ja kaiken tämän jälkeen mietin vaan, että milloin sitä pääsee taas seuraavalle vuorelle! Kaikenlaiseen hulluuteen sitä itseään viekin.  Matka Løvstakkenille kulki mukavasti ensin pururataa, sitten metsäpolkua, sitten kalliopolkua ja lopulta kivikkoa pitkin. Pilvet kiipesivät suunnilleen samaa tahtia meidän kanssa, luoden välillä satumaiset maisemat alas kaupunkiin, välillä peittäen kaiken alleen.  Eväspaikka löytyi ylhäältä jylhän kallion päältä, jossa ruokatermokseen tehty sekoitus makaronia, tomaattikastiketta, pakastevihanneksia...

Jostain syystä reissusta Bergeniin on tullut jokavuotinen traditio, reissuseura vaan vaihtuu. Ehkä siinä on oma helppoutensa, kun pääsee Helsingistä suoralla lennolla parissa tunnissa Bergenin lentokentälle, ja sieltä ratikalla vuorille. Julkinen liikenne kaupungissa on aina toiminut kuin unelma, jolloin ei ole tarvinnut vuokra-autoakaan miettiä. Ja nyt kun 4 reissun jälkeen kaupunki alkaa olla jo lähes yhtä tuttu kuin Tampere (tai ei nyt ihan, mutta tuttu kuitenkin) , niin kynnys lähteä reissaamaan on jo aika matala.  Me lähdettiin mun siskon kanssa kohti Norjaa Kånken-reput selässä, minimimatkatavaroilla. Jälleen mukana sellaiset halvimmat mahdolliset lentoliput, joiden hinnalla ei saa suurin piirtein edes hengittää lentokoneessa. Äitini sanoisi varmaan että hullua, mä sanon että tila- ja kustannustehokasta. Eipä ole riskiä että jokin tavara unohtuu reissunpäälle, kun mukana on suurinpiirtein vain vaihtopikkarit ja hammasharja...  Bergenissä me majoituttiin Bergen Hostel M...