17. Oberblegisee

Reissun viimeisenä vaelluspäivänä lähdettiin tutkimaan tällaista vaellusreittivinkkausta: linkki.

Jälleen kipusimme (gondolihissin pienellä avustuksella) pilvien yläpuolelle, ja edessä aukesi ihan huikea näky: kirkas sinitaivas ja täydellinen auringonpaiste. Polku vuoristolammelle oli leveä ja selkeä, voisi jopa sanoa, että aika helppo kulkea.

Karujen kallioisten vuorenhuippujen syleilyssä vesi oli viileää ja raikasta, pieniä kaloja ui parvissa ja mekin uskaltauduttiin pulahtamaan lampeen. Aivan ihana ja virkistävä kokemus!

Matka jatkui läpi upeiden maisemien kohti vuoristomajaa, ja siellä viileä kokis maistui taivaalliselta. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että olo oli kuin kesällä konsanaan – ei olisi uskonut, että ollaan oikeasti lokakuussa.