8. Steigtinden

 

Jos jotain retkeilykohdetta Bodøssa suosittelen, niin ehdottomasti tätä! Maisemat olivat upeat, maasto miellyttävää kävellä ja tutkittavaa riittäisi vaikka moneksi päiväksi. Meillä ei ollut antaa tälle paikalle kuin yksi päivä, mutta enköhän joskus vielä palaa tänne näkemään vielä lisää mitä vuoret tarjoavat. Ja tännekin pääsi näppärästi paikallisbussin (tai kuten tamperelaisena kaikille olen mainostanut, "paikallisen Nyssen") kyydissä. Napattiin aamuvarhaisella taas alle bussi nro 400, jolla suunnattiin pysäkille "Skaug". 

Lähdettiin mukailemaan tätä reittiä: https://www.alltrails.com/trail/norway/nordland/steigtinden-793-moh-fra-skau Aivan ylös asti ei ehditty kiivetä, sillä meidän piti pitää tarkasti silmällä kelloa, jotta ehditään päivän ainoaan kohti keskustaa menevään paluubussiin. Käveltiin noin viisi ensimmäistä kilometriä reitiltä, ja jo sinä aikana vuoret antoivat parastaan ja mieli lepäsi korkeuksissa. 

Reitin alkuosuus kulki puurajan alapuolella, metsässä täynnä hyttysiä ja muita ötököitä. Polku oli varsin jyrkkää nousua ylöspäin, mutta kuitenkin selkeä ja kuljettavissa ilman suurempia akrobaattisia suorituksia. Hien sai kylläkin pintaan ja matkan varrelle merkatut kaksi "huilipaikkaa" ,hvileplass, tulivat tarpeeseen; niissä kelpasi juoda ja evästellä retkirepun antimilla. 

 

Pikkuhiljaa polku kuljetti kohti korkeuksia, ja ennen kuin huomasikaan sai jo katsella puiden latvoja. 

 

Puurajan ylittämisen jälkeen meitä tervehti sateenkaari, joka lepäsi upean maiseman yllä.

Tiukan nousun jälkeen maasto helpottui selvästi, ja käveleminen oli todella miellyttävää ja rentouttavaakin. Korkealla nousujen kulmat olivat maltillisempia, ja valtaosan matkasta saikin kävellä kohtuullisen tasaisella maalla, maisemia ihaillen.

 

Vaellusreissuilla mua viehättää ennen kaikkea tällainen karu ja kivikkoinen maasto, lähellä vuorten huippuja. Ja täällä sellaista todellakin oli! Kilometrien verran sai vain kävellä ja nauttia olostaan, sekä siitä fiiliksestä että jälleen ollaan korkealla merenpinnan yläpuolella.

 

Ja hei, päästiinpäs me tekemään lumipallojakin tällä kesälomareissulla! Sen verran korkealle täällä rinteet kohoavat, ettei ollut vielä näin heinäkuun alkuunkaan mennessä kaikki lumi sulanut. 

Evästelemään pysähdyttiin mukavan ison kivenlohkareen juurelle, suojaan pahimmalta tuulelta. Aurinko alkoi paistelemaan ja pidettiin piiiiiiitkä makoilutauko maisemia ihaillen.

Lopulta oli kuitenkin kerättävä luunsa ja jatkettava matkaa, jotta ehdittäisiin nähdä vielä hieman enemmän maisemia ennen kuin olisi aika suunnata paluumatkalle. Käveltiin vielä hetki eteenpäin reittisuunnitelmaa mukaillen, kunnes käännyttiin kannoillamme paluumatkalle.

Paluumatka taittui mukavasti samaa reittiä, jota oltiin jo menomatkalla tallusteltu. Maisemat näyttivät toiseen suuntaan kävellessä ihan erilaisilta, ja olikin huikeaa päästä näkemään millaisia maisemia oli selkänsä takana pitänyt koko matkan. 

Paluumatka taittuikin niin nopeasti, että meille jäi vielä hieman aikaa lähteä tutustumaan miltä maisemat näyttävät Skaugtuvan rinteiltä. Montaa sataa metriä ei sinnepäin kävelty, mutta sen verran että nähtiin upeita maisemia toisestakin suunnasta. 

Lopulta oli pakko malttaa lähteä taas kohti maan kamaraa. Polku mikä oli ylöspäin kiivetessä tuntunut jyrkältä ja paikoittain lähes pystysuoralta, tuntui alaspäin mennessä ihan yhtä jännittävältä.  

Polun alapäästä löydettiin suloinen yhteiskäyttökota, jossa oli jopa valmiita polttopuita valmiina vastaanottamaan retkeilijöitä. Me ei menty sisälle tulistelemaan, mutta hengähdettiin hetki terassilla ennen kuin suunnattiin isolle tielle odottelemaan bussia.

Illasta aurinko paistelikin jo pilvettömältä siniseltä taivaalta. 

Me lähdettiin nauttimaan auringosta läheiselle rannalle. Taivas hohkasi sinisenä ja vuoria näkyi horisontissa pidemmälle kuin kertaakaan koko reissun aikana.

 

Aivan hetken mielijohteesta päätin, että tämä on se hetki kun aion uida Jäämeressä. Eipä mulla ollut edes uikkareita päällä tai mukana, mutta se ei hidastanut ajatuksen toimeenpanoa: otin päälimmäiset vaatteet pois päältä ja suuntasin alusvaatteisillaan kohti edessä rauhallisesti liplattavaa vettä.

Muutaman minuutin verran lilluttelin vedessä, joka ei tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömän kylmältä. Toki mulla on takana talven yli jatkunut viikottainen avantouintikausi, eli jonkinlainen kylmäaltistumisen harjoittelu on ehkä tehnyt tehtävänsä. Rannalla meitä vastaan tuli kaksi paikallista, jotka kertoivat että täällä asuvien mielestä vesi on niin jäätävän kylmää, ettei juuri kukaan oikeasti käy meressä uimassa. No, mikäpä sitä ei olisi suomalaiselle liian hullua. 

Uintireissun jälkeen piti kuivatella vaatteita ilta-auringossa. Siinä sattumalta tuli naapurimökin vanha kalastaja samaan aikaan laiturille. Ystävällinen smalltalk kalastajan kanssa johti siihen...

...että löysin itseni syömästä lähivesiltä tänään pyydystettyä tuoretta savukalaa! Oli aivan todella hyvää. Reissuilla yksi parhaita juttuja onkin ollut kohdata ihmisten ystävällisyyttä ja jutella toisten kanssa, jotka ovat myös tulleet reissaamaan samoille alueille tai asuvat alueella.

Heini