13. Andermatt

Ja niinpä vuoret kutsuivat jälleen – veri veti Sveitsin Alpeille tänäkin vuonna! Tällä kertaa päätin ottaa pienen varaslähdön syyslomaan ja karistin arjen pölyt jo ennen oppilaiden lomaviikkoa. Helsinki-Vantaan terminaalista suuntasin lentokoneen siivin kohti Zürichiä. Yksi yö meni vaelluskaverini Olivian kotona Zürichissa sohvalla nukkuen, mutta seuraavana päivänä koitti junamatka halki postikorttimaisen maiseman kohti Andermattia. 

Tänäkin vuonna haluttiin pitää matkailu rennon kevyenä ja tehdä matalalla kynnyksellä pieniä päiväretkiä sinne tänne – poimia parhaat palat, niin sanotusti “kuoria kermat päältä” reissukohteiden tarjonnasta. Tukikohdaksi valikoitui kodikas keittiöllinen huone Andermatt Alpine Apartmentsista, joka toimi täydellisenä majapaikkana vaelluspäivien välissä.

Sveitsissä liikkuminen julkisilla on todella helppoa – junat ja bussit vievät vaellusreittien äärelle täsmällisesti ja maisemia ihaillen, joten autonvuokrausta ei tälläkään kertaa tarvinnut edes harkita. Liikkumisen vapauden takasi tuttu ja toimivaksi todettu Interrail-lippu: viiden päivän rajattomat junamatkat antoivat siivet seikkailulle.

Ensimmäisenä vaelluspäivänä astuttiin suoraan Andermattin hotellin lähimaastosta luonnon helmaan. Gondolihissi vei meidät korkeuksiin sveitsiläisten vuorten syleilyyn. Ilma raikastui korkeuden myötä ja maisemat avautuivat kuin maalauksista – ympäröivä luonto oli yhtä aikaa hurja ja rauhoittava. Näissä maisemissa aina mieli lepää ja on tilaa hengittää. 

Meillä oli koko reissun ajan aivan käsittämättömän hyvät kelit, paljon sinisempää taivasta sai hakea. Olin pakannut matkaan varmuuden vuoksi niin pipon kuin kevytuntuvatakin, mutta yllätyksekseni kummallekaan ei ollut tarvetta. En tainnut edes käyttää villapaitaa kertaakaan. En olisi ikinä kuvitellut, että lokakuussa vaeltaisin Alpeilla pelkässä t-paidassa ja kevyessä juoksutakissa tai hupparissa.

Meidän ruokahuolto reissussa toimi pääasiallisesti ruokatermarien avulla: tehtiin aamulla lounas valmiiksi termareihin, jotta voitiin sitten päivällä pysähtyä sopivassa välissä lämpimän ruoan äärellä. Termarit olivat meidän luottokavereita, mutta toki reppuun mahtui myös eväspatukoita, smoothiepusseja, pähkinöitä ja muutama tsemppikarkki, jos tarvittiin pientä energiaa kiivaan nousun jälkeen. Ja tietenkin pari pullollista raikasta vettä, joka piti virkeänä pitkin päivää. Upea lounastelupaikka löytyi pienen alppijärven rannalta. mieli sai levätä, ja ruoka maistui vielä paremmalta, kun ympärillä avautui niin upea maisema.

Korkeuksissa päästiin täysin talvifiiliksiin, kun yli 2400 metrin korkeudessa ja jalkoja upotti pehmeä lumi nilkkoihin saakka. 

Ensimmäisen päivän vaellusreitti oli noin 8 kilometriä pitkä, ja urheilukellon mukaan pääsimme korkeimmillaan 2444 metrin korkeuteen merenpinnasta. Nousua jalkaisin kertyi korkeussuunnassa noin 320 metriä, ja laskua 655 metriä. Reitin päätteeksi nappasimme junan Oberalpista takaisin Andermattiin, joka tarjosi täydellisen lopetuksen vuoristopäivälle.

En olisi koskaan kuvitellut, että lokakuussa auringonpistos olisi suurempi huolenaihe kuin paleltuminen. Pipoa ja takkia olin pakannut reppuun riittävästi, mutta lippistä ei ollut tullut mieleen ottaa mukaan. Niinpä ei auttanut muu kuin suunnata läheiseen turistikauppaan ja hankkia lippis, joka ei varmasti jäisi huomaamatta – kirkkaanpinkki sveitsihenkisyyttä kirkuva "hirvitys". Tällaisella asusteella ei ollut pelkoa jäädä huomaamatta vuoristokylän kaduilla!

 

Heini