7. Mjelle

 

 

Meidän uusi vaelluspäivä valkeni jo kukonlaulun aikaan, aikaisemmin kuin ehkä kesälomalla toivoisi herätyskellon soivan. Koska meillä ei ollut vuokra-autoa käytössä reissun aikana, piti kulkemiset järjestää julkisen liikenteen voimin. Bussiyhteys vuorille toimi ihan näppärästi Bodøssä, toki busseja ei suhannut kaupungin läpi ihan yhtä tiheästi kuin Nyssejä Tampereella. Meillä oli käytännössä yksi bussi aamusta jolla päästiin vuorille, ja vastaavasti vain yksi paluubussi illasta tulossa takaisinpäin. Vaati siis tarkkaa aikataulusuunnittelua ja aikatauluista kiinnipitämistä, että ehti juuri näihin busseihin. 

Hypättiin bussin numero 400 kyytiin, joka kulki aivan meidän mökin vierestä. Lippu bussiin maksoi noin 3e, ja sen sai näppärästi ostettua Reis-sovelluksesta. Bussi kuljetti meidän Valvika-nimiselle pysäkille, josta käveltiin noin parin kilometrin matka retkeilyreitin lähtöpisteelle. Lähdettiin tarpomaan tätä reittiohjetta mukaillen: https://www.alltrails.com/trail/norway/nordland/mjelletinden-fra-futskaret

Pilvet hipoivat vuorten huippuja, kun me vuoroin kiivettiin kallioita, väisteltiin märkiä suomättäitä, tasapainoteltiin jyrkissä kohdissa ja laitettiin reidet todenteolla töihin ylämäissä. Polku oli selkeä ja helposti seurattava, punaisin merkein merkattu. Toki ajoittain hieman vaikeakulkuisempi ja seikkailumieltä vaativampi, esimerkiksi yllä olevassa kuvassa näkyy terävä jyrkänne, jota pitkin piti kävellä kallion yli.

 

Koko matkan ajan vuorten huiput kohosivat edessä korkeuksiin pilvien syleilemänä. Näissä maisemissa aika nöyräksi vetää olon, kun tajuaa kuinka pieni on itse suhteessa vuorten kokoon. Täällä on aivan luonnon ja säätilojen armoilla, kuin jättiläisten keskellä.  

Puurajan jäätyä taakse alkoi horisontissa siintää merta. Nähtävää riitti niin pitkälle kuin silmä kantaa, näissä maisemissa riittää todellakin tilaa hengittää. 

Viimeinen haaste ennen huippua olisi ollut puolen kilometrin matka kivilouhikossa. Kivenmurikat olivat halkaisijaltaan varmaan 1-2 metrin kokoisia, aivan valtavia siis. Tähän hulluuteen en saanut vaelluskaveriani houkuteltua, joten päätettiin yhteistuumin että jätetään vuorenhuippu nyt tavoittelematta. Irtolohkareiden seassa kiipeillessä olisi voinut olla monta potentiaalista vaaranpaikkaa, jonka vuoksi en viitsinyt lähteä yksin matkaa taittamaan. 

 

Paluumatka vuorilta taittui hieman eri polkuja mukaillen, välillä umpikujiin eksyen ja välillä varpaat kastuen. Löydettiin ihana lounastelupaikka, hyviä kallioita maisemien ihailuun ja uusia kuvakulmia eri puolille vuorta. Vaeltelussa ihaninta onkin maisemien fiilistely. Se ettei aina tarvitse olla selkeä suunta eteenpäin, vaan voi vain ihastella, käveleskellä sinne ja tänne ja bongailla mitä maailmasta löytyy. Ihan vain olla ja hengittää raitista ilmaa. 

 

 

Vuoren juurelle päästyämme alkoi näkyä sinistä taivasta. Meillä oli bussin lähtöön vielä useita tunteja aikaa, joten suunnattiin kohti rantaa. Oltiinhan me nähty Mjelleä jo yläilmoista käsin, joten miksei katseltaisi myös miltä merenpinnan tasolla näyttää. 

Meren pinta oli laskenut todella matalalle, mikä tarjosi meille mahdollisuuden kävellä "meren pohjassa". Kaikki alla olevassa kuvassa näkyvä ruskea on levää, joka yleensä makaa vedenpinnan alapuolella. Nyt se oli kuitenkin aivan näkyvissä ja tutkittavissa ilman, että tarvitsi varpaitaan kastella.

 

 

 

Rantoja täällä oli useampikin, joista kolmella ehdittiin vierailla. Rannalla nro 2 mua viehätti maisema vuorten syleilyssä. Mä tykkään erityisesti tällaisista rannoista, joiden kyljessä vuoret laskevat merenpintaan. Viime vuoden reissulla Senjassa ihailtiin samanlaista rantaa. 

 

 

Otettiin aikamme, nautittiin aaltojen äänestä ja lepäiltiin rannalla. Pitkien vaelluspäivien lomassa päikkärit ovat olleet reissujen kantava voima, niiden avulla jaksaa taas nostaa jalkaa seuraavassa mäessä. Lämpimällä hiekalla aaltojen liplattaessa tuntui ihanalta pistää hetkeksi silmät kiinni ja nauttia luonnosta. Mä tykkään kotonakin nukkua työpäivien jälkeen päiväunia, se on 30min tirsat ja oon taas kuin uusi ihminen. 

 

 

Syötiin vielä pienet välipalat ennen kuin lähdettiin katselemaan seuraavaa rantaa. 

 

 

Täällä oli vapaana lampaita ja pieniä karitsoja. Vuorilla usein kohtaa erilaisia eläimiä, myös "tuotantoeläimiä". Alpeilla ne ovat lehmiä ja vuohia, Norjassa lampaita. Täällä ne vaan rennosti hengailevat, moikkailevat ohikulkijoita ja syövät ruohoa minkä mahaansa saavat mahtumaan. 

 

 

Kolmannella rannalla oli vesi yhtä matalalla kuin ensimmäiselläkin. Käveltiin merenpohjassa ja bongailtiin sieltä aarteita: lähinnä veden sileäksi hiomia kiviä ja isoja kämmenenkokoisia näkinkenkiä.

 

 

Kellon lähestyessä bussin lähtöaikaa lähdettiin hyvissä ajoin kohti pysäkkiä. Sopivasti karkuun tummia pilviä, jotka taivaanrannasta lipuivat meitä kohti. 

 

Heini