14. Arnisee

Toisena vaelluspäivänä meitä kutsui henkeäsalpaavan upea Arniseen alue, jonka vuoristomaisemat olivat kuin taideteos. 

Aamulla herätyskello soi ennen auringonnousua, pakattiin kamat reppuihin ja suunnattiin rautatieasemalle, josta junat ja bussit kuljettivat meidät joutuisasti gondolihissille, josta matka kohti korkeuksia saattoi alkaa. Vaikka hissi vei meidät jo mukavasti korkealle, aivan huipulle ei kuitenkaan päästy pelkällä hissin kyydillä – siihen tarvittiin vähän vielä lihasvoimaa! Alkumatkasta kuu kurkki vuorenhuippujen välissä satumaisesti.

Ja kyllä, reisissä tuntui todenteolla, kun suunnattiin kohti vuoren huippua tiukkoja nousevia metsäpolkuja pitkin. Mieltä kuitenkin kevensi se, että maisemat ympärillä olivat kuin postikorteista – metsän vihreys, vuorenhuiput ja taivas yhdistyivät upeaksi kokonaisuudeksi. Askellus sujui mukavasti, kunhan muisti pitää pieniä taukoja – niin veden juomiseen kuin sykkeen tasaamiseen.

Vähitellen metsä jäi taakse, ylitettiin puuraja ja pian oltiinkin jo parhaissa maisemissa. Ensimmäinen kunnon pysähdys tuli vastaan, kun löysimme mountain hutille eli eräänlaiselle mökille. Se oli kuin suoraan satukirjasta: pieni, idyllinen ja herttainen mökki, jonka pihalla koira juoksenteli iloisesti. Paikalliset toivottivat meidät tervetulleiksi lämmöllä, ja heidän pienimuotoisesta "kahvilastaan" saimme ostettua Coca-Colaa – todellinen herkku vaelluksen keskellä! Siinä sitten istuskelimme nauttien juomasta ja maisemista.

Vaellus jatkui ja vastaan tuli niin lunta kuin vuoristokukkiakin, maisemat alkoivat muuttua vieläkin henkeäsalpaavimmiksi – vuoret kohosivat kuin jättiläiset ympärillä ja olo oli todella pieni niiden rinnalla. Pääasiassa säät suosivat meitä reissussa, mutta kuten vuorilla välillä käy, alkoi sumu nousta samaan tahtiin kanssamme, ja näkyvyys paikoin heikkeni huimasti. Polku muuttui kosteudesta liukkaaksi, ja oli pidettävä kieli keskellä suuta, ettei jalka lipsahtanut liukkaiden kivien päällä. Nämä alla olevat kuvat ovat aikajärjestyksessään otettuja, mikä kertoo jotain säätilojen vaihtelusta vuoristossa samankin päivän aikana.

2200 metrin korkeudessa tuntui, kuin pilviä olisi voinut melkein koskettaa. Matkan seuraava mountain hut oli yhtä lämminhenkinen ja kutsuva kuin edellinenkin. Paikallinen kahvilanpitäjä kertoi itseasiassa käyneensä tänä vuonna Tampereella! Oli hauska miten hän ensimmäisenä Suomesta muisti juuri Tampereen, usein kun ulkomaalaisille Helsinki tai Lappi vievät lomakohteina voiton. 

Kahvilan terassilla auringonpaisteessa (tuulettomasssa paikassa) oli niin lämmin, että tarkeni pelkällä t-paidalla – hämmentävän kesäinen tunne, huomioiden että on lokakuu ja olimme korkealla vuoristossa. Ja jälleen kerran, Coca-Cola maistui yhtä täydelliseltä kuin vuoristomaisematkin – todella virkistävä tauko ennen paluuta alas vuorelta!

Ennen kuin käännyimme takaisin kohti maankamaraa, oli aika ottaa ikimuistoinen pulaus jäätävän kylmään vuoristojärveen. Järvi oli kirkasvetinen ja raikkaan viileä, varsinainen vuoristokokemus.

Paluumatkalla kohti gondolia sumu ympäröi meidät, ja varsinkin matalammalla näkyvyys oli lähes nolla. Ei maisemista enää paljoa nautittu, mutta se ei haitannut, sillä retki oli ollut henkeäsalpaavan upea ja olimme jo nähneet parhaita paloja maisemista. Sumu oli kuin luonnon kutsu siirtyä seuraavaan etappiin, ja niin me suunnattiin takaisin kohti apartmentsia, jossa oli hyvä rentoutua pitkän päivän jälkeen.

Ja koska mikään reissupäivä ei ole täydellinen ilman saunaa, päätimme testata paikallista saunaa. Sauna oli sisustettu upeasti – ja mikä parasta, siellä oli jopa suomalainen kiuas! Tunnelma oli lähes kotimainen… mutta vain lähes. Saunan ovelle oli ripustettu 27 kohdan sääntölista, joka määräsi tarkasti, mitä sai tai ei saanut tehdä. Ei puhetta, ei lauteille koskemista iholla, ei uimapukuja. Ja kyllä, tässä saunassa istuttiin kaikki alasti – sukupuoleen katsomatta. Vaikka rentoutuminen ei ollutkaan aivan suomalaisen saunaperinteen mukaista, oli se silti kokemus, joka sai ainakin arvostamaan kotimaista saunakulttuuria entistä enemmän.

Päivän aikana kilometrejä kertyi noin 17, ja askelia yli 34 000 – ei huono suoritus! 

Heini