16. Göscheneralpsee

Tänään oli ohjelmassa reissun ainoa “some-kohde” – Instagramista bongattu Göscheneralpsee eli tekojärvi, joka on tosiaan saanut paljon huomiota somessa. Tiedossa oli siis upeita maisemia, photogeenistä sisältöä ja ehkä muutama muukin turistikin, joka haluaa ikuistaa saman näyn. 

Matka vaelluksen lähtöpisteelle oli mukava ja rento. Bussi kuljetti meidät jyrkkää, mutkittelevaa vuoristotietä pitkin aina korkeuksiin asti, niin korkealle, ettei edes gondolihissille ollut tarvetta. Bussi oli täynnä retkeilyvaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, joka oli ihan selvä merkki siitä, kuinka suosittu tämä paikka on. 

Reitti itsessään oli hyvin selkeä ja moneen kertaan tallattu, eli eksymisen vaaraa ei ollut. Lisäksi polku oli pääasiassa ihan helppokulkuista, muutamaa tiukempaa nousua lukuunottamatta.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja askel kulki polulla kevyesti. Maisemat olivat jokaisen polun mutkan takana upeat, vaikka käytännössä koko matkan ajan katseltiinkin samoja vuoria. 

Järvi itsessään oli kuin taideteos – kirkkaassa auringonpaisteessa sen pinta hohti kristallinkirkkaana, ja ajatus siitä, että vesi oli virrannut suoraan jäätiköltä, teki siitä vieläkin vaikuttavamman. 

Ei tarvinnut kuin vilkaista kirkkaan veden suuntaan ja teki mieli suoraan heittää itsensä veteen. Tähän fiilikseen eivät kaikki ehkä pysty samaistumaan, avaintouintiharrastus on tehnyt musta hullun, reippaan ja rohkean... Niinpä vaihdettiin bikinit päälle ison kiven takana ja hipsuteltiin avojaloin rannalle. 

Rannalla paikalliset katselivat meitä silmät suurina, ja ensimmäinen kysymys oli: “Are you from Sweden?” Me suomalaiset oikaisimme samantien, yhteen ääneen kuin selkärangasta tullen – ei, me ollaan Suomesta! Muutaman lauseen juttelun jälkeen paikalliset kertoivat tunnistaneensa meidät ulkomaalaisiksi juuri siitä, että me uskalsimme uida järvessä, jonka vesi on kuulemma paikallisille aivan liian kylmää. 

Säätila auringossa oli lämmin, mutta heti kun tultiin varjon puolelle tuli aika viluisaa. Kaukana siintävä jäätikkö hohkasi kylmää tehokkaammin, kuin lokakuinen aurinko ehti ilmaa lämmittää. Toisaalta osin hikisenkin kiipeämisen ja polulla kapuamisen jälkeen pieni viilennys oli ihan tervetullutta. Alla olevissa kuvissa jäätikkö makaa tasaisena valkoisena alueena vuoren päällä.

Veden tasainen, aalloton sininen pinta näytti aivan sairaalan muoviselta kokolattiamatolta. Hetkittäin olisin voinut vannoa, että järvi on tehty muovista ja me ollaan vain jonkinlaisissa lavasteissa. Mutta koska me oltiin aivan hetki sitten pulahdettu kyseiseen järveen, oli iholla yhä kylmä muistijälki veden olemassaolosta. 

Taas sarjassamme "ei äidin silmille": mikään ei vaelluspolulla motivoi laittamaan tossua toisen eteen niin kuin tällaiset kyltit. Kyllä taittui matka reippaasti ja pysähtelemättä, kunnes toinen vastaava kyltti kertoi matkanteon ja taukoilun olevan taas turvallista. Kyltissä kerrotaan kivivyöryvaarasta, ja kehotetaan kävelemään seuraavat 600m pysähtymättä.

Ennen paluuta takaisin bussipysäkille pysähdyimme vielä kertaalleen aurinkoon isolle kivelle makoilemaan, nauttimaan maisemista ja syömään eväitä. Tällaiset hetket ovat ainutlaatuisia: yli 2000 metrin korkeudessa, vuorten ja jäätiköiden syleilyssä, ilman kiirettä, vain rauhassa istuen ja ihaillen ympäröivää luontoa.

Kilometrejä kertyi tänään reilut 10 ja askelia 26 242.

Heini